• Hotelli
  • Huvilat
  • Huoneistot
  • Ajankohtaista
  • Yhteystiedot
  • I MARSALKAN PITKÄ TIE

    Loppumattomalta tuntuva rivi sotilaita asteli lumista kärrytietä kohti pohjoista. Saksalainen eversti talutti joukon puolivälissä pakkassäässä höyryävää hevostaan. Hänen perässään kulkivat everstin tavaroita kuljettavat vankkurit ja toiset kaksi tuhatta sotilasta.


    Eversti osasi vähän venäjää. Rivisotilaat puhuivat siitä, mistä sotilaat aina puhuvat eli ruuasta, levosta ja lämmöstä. Marssireitti kulki jäätyneiden järvien ja kauniisti kaartuvien kukkuloiden välisessä maastossa. Eversti epäili, että hän oli marssirivistön ainoa sotilas, joka osasi nauttia maisemasta ja raikkaasta talvisäästä.


    Harva saapasta toisen eteen laittava sotilas tiesi, että nyt ratkaistaan Venäjän asema pohjoisessa Euroopassa. Kaukana etelässä, Pultavan tasangoilla, tsaari Pietari I oli murskannut Kaarle XII armeijan. Pietarin suuresta voitosta on kulunut jo seitsemän vuotta, mutta taistelu sinnikästä Ruotsia vastaan jatkui.


    Nyt marssirivistö suuntasi kohti pientä Kajanen kylää. Paikalliset ihmiset kutsuivat kaupunkipahasta Kajjaaniksi. Kaupunkia ja ennen kaikkea vesireittiä Oulujärvelle suojasi saareen rakennettu kivinen linna. Piskuinen varusväki oli onnistunut linnan suojissa torjumaan kaikki venäläisten hyökkäykset.


    Mutta ei enää. Kenraalimajuri Tsekinin joukkoihin kuului 4000 miestä ja kolme patteria kanuunoita. Linna on lyöty viikossa, uhosi Tsekin upseereilleen. Pestin Venäjän armeijaan ottanut saksalaiseversti ei ollut asiasta niin varma. Hän oli oppinut Euroopan sotakentillä kunnioittamaan Ruotsin armeijassa palvelevia suomalaisia, joiden kotikonnuilla nyt marssittiin. Varsinkin nopeat ratsumiehet, hakkapeliitat saivat kylmän hien kenen tahansa kenraalin otsalle, joka joutui asettamaan joukkonsa noita valiojoukkoja vastaan.


    * * * * *


    Saksalaiseversti oli oikeassa. Kajaanin linnan piiritys jatkui jo toista kuukautta. Marsalkka ehti kiertää Kajaanin lähiseutuja. Sota oli vienyt miehet taloista. Marsalkka sai nauttia maalaisten vieraanvaraisuudesta, vaikka edustikin vihollisarmeijaa. Sotkamon kirkonkylällä sotilas teki tuttavuutta paikallisen porvarisperheen kanssa. Osa palkkarahoista jää myymälään, ja sydän suloiselle tyttärelle.


    Kasakkakenraali Tsekin oli joutunut nöyryytyksekseen pyytämään lisää tykkejä ja miehiä piiritystä varten. Kenraali uhosi katkovansa kaulat koko varuskunnalta, kunhan linna vallataan.


    Mutta tilanne oli huono myös linnassa. Polttopuut, ammukset ja ruoka olivat lopussa. Linnan komentaja, kapteeni Johan Henrik Fieandt suostui linnan suojiin paenneiden siviilien hartaiden pyyntöjen vuoksi esittämään Tsekinille, että he tekisivät kunniallisen antautumissopimuksen. Saksalaiseversti osallistui sopimuksen laadintaan. Ajan tavan mukaan antautumissopimus takasi Kajaanin porvareille, säätyläisille ja muille siviileille sekä sotilaille vapaan poistumisen linnasta. Sopimus vahvistettiin valoilla ja allekirjoituksilla.


    Mitä seuraavaksi tapahtui, muutti saksalaiseverstin elämän. Tsekin komensi vastoin sopimusta siviilit ja sotilaat vangittaviksi. Onnettomat kajaanilaiset ryöstettiin putipuhtaaksi. Kenraali komensi henkivartiokaartinsa vetämään sapelit esiin ja katkaisemaan vangeilta kaulat.


    Käskyn toteutus jäi puolitiehen, sillä saksalaiseversti astui vankien ja teloittajien väliin. Eversti kehotti Tsekiniä harkitsemaan tekoaan, sillä se oli vastoin kaikkia sodan sääntöjä. Luovun miekastani ja asemastani, jos nämä urheat sotilaat ja epäonniset siviilit teloitetaan, eversti julisti.


    Kenraali nauroi ja kehotti everstin pitämään miekkansa. Sen sijaan vangit laitettiin kahleisiin ja talutettiin orjiksi Venäjälle.


    * * * * *


    Helmikuinen pakkasaamu Herran vuonna 1716 kummitteli loppuelämän saksalaisen ammattisotilaan mielessä. Venäjän armeijan jälkeen eversti sai kenraalin pestin Preussin kuninkaalta. Fredrik Vilhelm I oli itsevaltias, joka syyti rahaa sotalaitokselle. Venäläisarmeijassa saatujen kokemusten jälkeen kenraali teki kaikkensa valaakseen johtamiinsa joukkoihin sotilaskuria. Harjoittelu oli ankaraa. Kenraalin työtä saapui seuraamaan ulkomaisia vieraita. Pitkin Eurooppaan lähetit veivät kirjeitä, jossa kerrottiin Preussin vahvistumisesta ja uudesta preussilaisesta sotilaskurista.


    Saksalainen ammattisotilas jäi eläkkeelle Preussin armeijasta täysin palvelleena marsalkkana. Hän kierteli Eurooppaa, mutta ei osannut asettua minnekään. Kotimaa Preussikin tuntui vieraalta, vaikka tuttu sotilaslaitos oli levinnyt jo siviilihallintoon. Marsalkka nautti Preussissa suurempaa arvostusta kuin hallituksen ministerit.


    Tämä lienee ollut syy siihen, että hovin salaneuvos pyysi Marsalkaa illalliselle. Salaneuvos keskusteli pitkään Marsalkan kanssa Ruotsista ja Venäjästä. Fredrik Vilhelm I seuraaja, kruununprinssi Fredrik halusi nostaa Preussin Euroopan suurvallaksi ja napata Itävallalta rikkaan Sleesian maakunnan. Kruununprinssi halusi varmistua, että Ruotsi ja Venäjä pysyvät Euroopan uusjaon ulkopuolella.


    Siinä missä salaneuvos ja kruununprinssi näkivät vain toteutumattomia mahdollisuuksia ja uuden suurvallan, Marsalkka näki savuavia kaupunkeja, itkeviä lapsia ja invalidisoituja sotilaita. Preussin uusi valtaeliitti ei ollut kokenut sotaa, ja heille se oli vain politiikan jatke.


    Marsalkka määräsi palveluskuntansa seuraavana aamuna pakkaamaan hänen matkatavaransa. Hänen kouluttamansa Preussin armeija oli valmis, mutta taistelu Sleesiasta ei ollut enää hänen sotansa. Marsalkka päätti matkustaa niihin komeisiin maisemiin lähelle Kajaania. Siellä hänen maailmansa oli vielä ollut ehyt ja oikeudenmukainen.

    II AMIRAALIN UUDET YSTÄVÄT

    Amiraali huomasi Marsalkkan, kun hän tarkasteli kiinnostuneena Helsingin edustalla olevan saaren linnoitustöiden suunnittelua. Mies vastasi Amiraalin tervehdykseen huonolla ruotsilla. Siis ulkomaalainen.


    Amiraali pyysi ammattisotilaaksi paljastuneen miehen kievariin. Tujaus tuhtia olutta lämmitti molempien miesten luita. Oli maaliskuu 1741 ja Suomenlahdelta henki kylmä tuuli.


    Miehet puhuivat Itämerestä, menneestä Hansa-liitosta, Preussista, Ruotsista ja vähän Suomestakin. Tykeistäkin miehet puhuivat. Amiraali oli tottunut käyttämään niitä korkeissa sotalaivoissa, Marsalkka kukkuloilla. Miesten ammatti ja asema yhdisti Amiraalia ja Marsalkkaa enemmän kuin mitä heidän kansallisuutensa erotti. Miehet paiskasivat ystävän kättä ja lupasivat tavata vielä Amiraalin kotikonnuilla kaukana sisämaassa, jonne Marsalkkakin oli matkalla.


    Amiraalia odotti esikunnassa määräys valmistua hyökkäyssotaan Venäjää vastaan. Ruotsi päätti käyttää Preussin ja Itävallan välirikkoa hyväkseen ja hyökätä Venäjälle. Amiraali ryhtyi töihin. Hänen rannikolle ripotellut harvat laivansa täytyi koota yhteen, miehistöä kouluttaa, majoitus ja ruoka järjestää. Suomen rannikkolaivaston esikunta sai käskynsä ja rattaat alkoivat pyöriä.


    * * * * *


    Taistelussa harvoin mikään menee ennakkosuunnitelmien mukaan. Laivaston täytyi vetäytyä Ruotsiin kahta rannikkolaivaston fregattia lukuun ottamatta.


    Yhtä häpeällinen oli maa-armeijan pako. Linnoituskaupunki Hamina luovutettiin taisteluitta. Olavinlinna antautui kahden päivän piirityksen jälkeen. Venäläiset ryöstivät itäisiä maakuntia surutta. Suomalainen veri vuoti ahnaaseen maahan aivan kuten Amiraalin lapsuudessa.


    Amiraali tutki saaren kupeeseen ankkuroidulla, natisevalla lippulaivallaan yhä uudestaan hänelle toimitettua asiakirjaa. Venäjän keisarinnaksi noussut Elisabeth oli tarjonnut suomalaisille itsenäisyyttä, jos he luopuisivat Ruotsin herruudesta. Suomi voisi olla "nijncuin yxi wapa ja eij cennengän wallan olewianen ma", kuten manifestiin oli suomeksi kirjattu.


    Amiraali kaipasi kotiin. Maan kaipuuta ei voi ymmärtää kukaan muu kuin sellainen, joka joutuu olemaan vuosikaudet merillä tai vieraassa maassa.


    * * * * *


    Ainoa ilonaihe katastrofaalisella sotaretkellä oli ollut toimelias alipäällikkö. Itseään Ritariksi kutsunut kapteeni oli kipparoinut fregattiaan sellaisella taituruudella ja röyhkeydellä, että hänet oli mainittu erikseen kuninkaalle. Amiraalia hymyilytti vieläkin Ritarin läpimurto saartorenkaasta. Kapteeni oli laskenut alas Ruotsin lipun ja nostanut tilalle mustan lipun. Venäläiset luulivat laivan antautuneen, mutta se olikin syössyt tulta kaikilla tykkipattereille livahtaen tuulenpuuskassa kahden sotalaivan välistä karikkoisille rannikkovesille. Takaa-ajo oli päättynyt kolme venäläiskaleerin haaksirikkoon.


    Siinä olisi mies, jonka kanssa voisi puhua Elisabethin manifestista ja Suomesta. Hänhän vannoi sitä paitsi palvelevansa suoraan Amiraalia eikä Ruotsin kruunua.

    III RITARI VAIHTAA KAULUSTA

    Jokaisen miehen tulee hankkia itse aseensa ja ammuksensa. Saalis jaetaan sataan osaan. Ensin maksetaan haavoittuneille. Menetystä kädestä tai jalasta tulee oman osan lisäksi kaksi lisäosaa, sormesta tai varpaasta puoli, silmästä yhden. Kapteenin palkka on neljä osaa, perämies ja välskäri saa kaksi. Miehistö saa kukin yhden osan ja ylijäämä jaetaan laivapojille.


    Tällaiset säännöt piti jokaisen Ritarin joukkoon liittyvän hyväksyä. Säännöt olivat selkeät ja oikeudenmukaiset. Ne saattoi jokainen rannikon rosvo allekirjoittaa komealla ruksilla.


    Ritarin ei ollut vaikea hankkia laivaansa halukkaita miehiä kokeilemaan onneaan. Rannikkorosvojen kapteeni tuntui syntyneen onnellisten tähtien alla. Viime kerralla he nappasivat Turusta Tukholmaan matkanneen lihavan kauppalaivan. Olutta, lihaa, vaatteita ja aseita sekä viinaa. Helppo saalis.


    Kauppalaivassa oli matkustanut pöyhkeä porvari, josta olisi voinut saada hyvät lunnaat. Rosvoilla oli kuitenkin tarpeeksi tavaraa, ja he jättivät hänet miehistön kanssa suurelle saarelle alushoususilleen. Ilmeisesti porvarilla oli vaikutusvaltaa hoviin, sillä laivaston sotalaivat kolusivat rannikkoa kuukausia viimeisen ryöstöretken jälkeen.


    * * * * *


    Harva miehistön jäsen arvasi, että heidän taitava kapteeninsa oli syntynyt sisämaassa. Isäänsä Ritari ei ollut nähnyt koskaan, mutta tiesi tämän olleen vierasmaalainen upseeri. Äitinsä kuoltua Ritari muutti tätinsä luo Vaasaan, muttei viihtynyt kaupungissa eikä tädin tunkkaisessa porvariskodissa. Ritari karkasi 15-vuotiaana laivaan ja hankki miesten kunnioituksen kovalla työllä ja rohkeudella.


    Ritari pestattiin pitkälle purjehdukselle Intiaan. Kaupparetki onnistui huonosti. Paluumatka meni vielä kehnommin, sillä laivan kapteeni ja perämies sairastuivat. Laivan välskäri iski miehiltä suonta ja syötti heille katajanmarjoista keitettyä lientä. Laiva määrättiin purjehtimaan lähimpään satamaan, mutta kuolema ehti ensin. Kapteeni ja perämies kipattiin mereen lähellä Afrikan eteläistä rannikkoa.


    Kauppalaiva pääsi kotisatamaan Ritarin johdolla monien vaiheiden jälkeen. Kauppakamari istui pitkään tapauksen johdosta. Kapteenin ja perämiehen katoaminen kesken purjehduksen tuntui epäuskottavalta, vallankin kun laivan tuomiset olivat vain puolet siitä mitä piti. Ritari ja muu miehistö määrättiin pidätettäväksi. Kun kaupungin varusväki tallusteli voudin perässä satamaan, laiva oli jo hävinnyt. Ritari oli saanut vihiä kamarin päätöksestä ja pakeni miehistön ja laivan kanssa kohti saaristomeren sokkeloisia lahtia.


    Yksikään Itämerellä liikkuva kauppalaiva ei ollut enää turvassa.


    * * * * *


    Ritarin menestyksekäs merirosvous sai tylyn lopun alkukesästä 1741. Suomen rannikkolaivaston sotaharjoituksia Turun saaristossa johtanut Amiraali oli yllättänyt tuntemattoman, kevyen fregatin. Kokeneet merimiehet olivat vallanneet rosvojen laivan ennen kuin laivan miehistö oli tajunnut, mitä oli tapahtunut.


    Laivalla haisi tuhti paloviina. Edellisen ryöstöretken saaliista oli jäljellä enää pari puoliksi tyhjennettyä tynnyriä. Tolkuttomassa humalassa oli myös laivan kapteeni, jota tunnuttiin kutsuvan komealla arvonimellä Ritari.


    Ritarin huoneen seinällä oli maalaus, jossa oli jotain tuttua Amiraalille. Tauluun oli luonnosteltu hänen kotiseutunsa maisemat.


    Amiraali käski miehensä poistua kapteenin kajuutasta. Hän tarjosi Ritarille tuolia ja käski miestä istumaan. Ensimmäistä kertaa parraskasvun alun jälkeen Ritari suostui napisematta tottelemaan jotain toista.


    Vuokatinvaaran kukkuloita esittävä taulu oli Ritarin äidin maalaama.


    * * * * *


    Hirttoköyden sijasta Ritarin kaulaa ahdisti Ruotsin kuninkaallisen laivaston kapteenin korkea kaulus. Hän ja hänen miehistönsä olivat saaneet armahduksen kahdella ehdolla: he palvelisivat jatkossa vain Amiraalia ja luovuttaisivat ryöstösaaliin jämät laivaston puolityhjään kassaan.


    Ritari sai komentoonsa yhden Suomen rannikkoa vartioivista fregateista. Amiraali esitteli Ritarin omille upseereilleen kaukaisena sukulaispoikana. Laivaston hierarkia edellytti, ettei nuori kapteeni saisi heti omaa fregattia komennettavakseen. Sukulaisuus Amiraaliin riitti ohittamaan muotoseikat.


    Jo ensimmäisessä meritaistelussa Ritari osoitti olevansa oman fregatin arvoinen. Ritarin ja Amiraalin laivat olivat ainoat, jotka palasivat vielä kotisatamaan. Tappion hetkellä Ritari jaksoi laskea leikkiä miehistölleen siitä, että nyt puolet Suomen rannikkolaivaston väestä on entisiä merirosvoja.

    IV RUHTINATAR SAA VIERAITA

    Ruhtinatar oli saanut arvokkaita vieraita. Palvelusväki kattoi saliin päivällistä kahdelle meriupseerille ja Marsalkalle.


    Marsalkka katsoi, kun Amiraali hieroi kädentynkäänsä. Amiraalin kättä kolotti, vaikka vasemman käden paikalla oli enää tyhjä takinhiha. Venäläisten kuula-ammus oli murskannut hänen vasemman kyynärpäänsä, kun hänen lippulaivansa oli joutunut vihollisen laivaston yllättämäksi Kymijoen suussa.


    Amiraali yritti siirtää ajatuksensa pois kivusta hypistelemällä tuliaiskirjaa. Se oli painotuore Ensyklopedia. Sanakirja oli koonnut joukko ranskalaisia ajattelijoita. Ruhtinatar rakastaisi sitä.


    Ritari raaputti hajamielisenä asetakkiinsa tullutta oluttahraa. Vuodet merellä ja sotatantereilla olivat vieneet sotilaista turhan hienostelun.


    Kaikki kolme herrasmiestä nousivat silti suoraselkäisinä seisomaan, kun kartanon emäntä, Ruhtinatar astui saliin.


    Ruhtinatar paloi halusta tietää, mitä uutta maailmalle kuului. Joko Uppsalan yliopiston Amerikkaan lähettämät luonnontieteilijät olivat palanneet? Ja pitikö paikkansa, että itse Ruotsin kuningas oli saanut omaa nimeään kantaneen tähden?


    Aurinko laski Nuasjärven taakse, kun Ruhtinatar ja vieraat siirtyivät ulos huvimajaan nauttimaan konjakkia. Taivaalla kaarteli kotka ja syysillan täytti rastaiden toraisa rätinä. Pähkinäpuisen pöydän ääressä vallitsi sen sijaan harmonia.


    * * * * *


    Ruhtinatar oli rakennuttanut vaaran päälle tähtitornin. Paikalliset säätyläiset jaksoivat ihmetellä sitä, miten muutama hiottu lasilinssi tuo taivaan tähdet lähelle. Kunhan yö saapuisi, Ruhtinatar menisi tarkkailemaan yhtä mielenkiintoista tähteä. Se oli kuin lautanen, jonka keskellä oli pallo.


    Ruhtinattaren nuorempi veli opiskeli Sorbonnen yliopistossa. Häneltä tuli kirje joka kuukausi. Ihanan pitkiä ja yksityiskohtaisia tarinoita tapaamisista nuorten älykköjen kanssa.


    Nyt Pariisia kohahdutti eräs sveitsiläinen, Rousseau. Hän oli väittänyt, että tieteet ja taiteet vain turmelevat aitoa, alkuperäistä ihmistä. Rousseaun pitäisi matkustaa tänne, hymyili Ruhtinatar. Täällä asui vielä aitoja, hyviä ihmisiä, jotka luottivat järjen sijasta vaistoihin ja omatuntoon.


    * * * * *


    Ruhtinatar sai kirjeitä myös serkultaan Tukholmasta. Hän oli mukana politiikassa, myssypuolueessa. Hatut olivat saamassa jälleen vallan onnettomasta sodastaan huolimatta. Kruununperijä oli kääntynyt hattujen puolelle. Ruotsi uhitteli Venäjää jälleen sodalla.


    Serkku varoitti Ruhtinatarta lähtemästä mukaan niiden haihattelijoiden joukkoon, jotka ajoivat Suomea eroon Ruotsista. Kyse oli vain suurvaltojen valtapelistä, jossa muutamalla sadalla tuhannella suomalaisella ei ollut mitään todellista merkitystä.


    Valitsivathan suomalaiset jo Turun maapäivillä Suomelle kuninkaan, Holsteinin herttuan. Vaan miespä astuikin naapurimaan johtoon tsaari Pietari III:na.


    Ruhtinatar tiesi, mistä puhuttaisiin seuraavalla kerralla, kunhan Marsalkka, Amiraali ja Ritari tulisivat kyläilemään.

    V LADY RUKOILEE JOHDATUSTA

    Lady sopersi hiljaista rukousta makuuhuoneen nurkassa seisovalle Neitsyt Marian patsaalle. Maassa, jossa idän ortodoksit ja lännen protestantit taistelivat ihmisten sieluista, latinaksi soljuva rukous katolisen kirkon pyhimykselle oli varsin harvinaista kuultavaa.


    Ladyn mieltä myllersi edellisen illan käynti Ruhtinattaren luona. Hän oli esitellyt Ladyn kahdelle vieraalleen. Ja voi pyhä kolminaisuus! Tuntui kuin Vuokatinvaara olisi tärähtänyt, kun Lady oli nähnyt hänelle kumartaneen Ritarin.


    * * * * *


    Lady oli tuntenut samalla tavalla nuorena tyttönä Lyonissa. Alois olisi saanut Neitsyt Mariankin punastumaan. Lady oli rakastunut varakreiviin viimeistä varpaannipukkaansa myöten. Hän oli tuhlannut kaikki käyttövaransa koreisiin vaatteisiin ja koruihin. Hän järjesti itsensä samoihin juhliin, mihin Alois oli kutsuttu.


    Viimein Alois oli huomannut hänet. Hänen perheensä sai kutsun Aloisin isän metsästyslinnaan Loiren laaksoon. Ladyn isä oli otettu kutsusta ja luuli sen tulleen hänen pitkästä urastaan kaupungin pormestarina. Miehet ovat niin turhamaisia.


    Ladyn elämä olisi voinut saada toisen suunnan, mutta Aloisin äiti oli sukujaan Bourboneja. Alois oli nuoren kuninkaan Ludvig XV:n serkku. Toisin kuin isänsä, mahtava aurinkokuningas, istuva kuningas oli heikko ja valta oli käytännössä kardinaali Fleuryn käsissä. Hovissa supistiin vallankaappauksesta ja myöhemmin selvisi, että Aloisin isä oli siinä vahvasti mukana.


    * * * * *


    Lady vietti seuraavat vuodet nunnaluostarissa. Hän oli mennyt paljastamaan rakkautensa Aloisiin äidilleen ja äiti isälleen, joka oli hyvin perillä Bourbonin suvun juonitteluista. Isä pelkäsi koko perheensä joutuvan vedetyksi mukaan vallankaappaukseen ja toimitti tyttärensä pois Aloisin luota. Mieluummin kylmä nunnankoppi yhdelle kuin giljotiininterä koko perheen kaulalla, järkeili isä.


    Luostarissa Lady tapasi kohtalotovereitansa. Hän oppi luopumaan menneestä ja uskomaan johdatukseen. Seitsemässä vuodessa ehtii muuttua paljon.


    Kun Ludvig XV:n valta vakiintui ja joutilaiden aatelisten tarmo suunnattiin sotiin, Lady tarjottiin mahdollisuutta päästä pois luostarista. Hänen tuli matkustaa pohjoiseen sukulaisien luokse ja elää siellä suvun rahoilla. Lady lähti eikä koskaan enää palannut.


    * * * * *


    Lady oli kuvitellut olevansa tyytyväinen elämäänsä ja askareisiinsa. Illallinen käynti Ruhtinattaren luona oli murtanut hänen maailmankuvaansa, jossa miehillä ei enää ollut sijaa. Hetki Neitsyt Marian kanssa kokosi palasia yhteen.


    Lady uskoi selviävänsä. Hänen oli pakko. Toista kertaa hän ei pakenisi rakkauden vuoksi maasta.

    VI HERTTUATTAREN OMPELUILTA

    Herttuattaren talossa tuoksui riisipuuro ja sekahedelmäsoppa. Pakkaslumi narskahteli reen jalasten alla, kun paikalliset porvarirouvat ja talollisten emännät kokoontuivat taas Herttuattaren luo ompelemaan orpokodin lasten hyväksi. Samalla vaihdettiin kuulumisia ja nautittiin Herttuattaren pöydän uusista antimista.


    Lady viimeisteli sievää puurasiaa, johon hän oli kirjaillut helmistä Neitsyt Marian. Kuumennein korvin hän kuunteli, kun Ruhtinatar selitti retkeään suureen saareen keskellä Oulujärveä. Amiraalin ja Ritarin seurassa Ruhtinatar oli rohjennut kokeilemaan pienen purjeveneen ohjaamista. Ruhtinattaren ilmoitus lähteä merikapteeniksi Ruotsin laivastoon herätti yleistä hilpeyttä rouvien keskuudessa. Myös Lady hymyili, mutta ihan muusta syystä. Hän toivoi pääsevänsä mukaan seuraavalle retkelle.


    * * * * *


    Herttuatar rakasti orpokodin lapsia. Tappoi perheen sitten tauti, nälkä, onnettomuus tai vihollisen luoti, turva löytyi hänen orpokodistaan. Kodilla oli oma karjasuoja ja pellot, joten lasten ei tarvinnut syödä perunankuoria nälänpitimiksi. Herttuatar kävi itse opettamassa tytöille ruuanlaittoa ja puutarhanhoitoa.


    Orpokodin pito vaati paljon varoja, sillä kruunu ei ollut pienemmistään kiinnostunut. Kirkko auttoi minkä voi, mutta verovarat olivat sotavuosien jälkeen niukat.


    Herttuatar oli touhunnut joukon vastuullisia rouvia keräämään säännöllisesti rahaa orpokodille. Herttuattaren ompeluilloista tuli todellinen seurapiiritapahtuma, sillä sinne sai osallistua vain kutsuttuna.


    * * * * *


    Kirkkoherran rouvan kanssa herttuatar vaihtoi usein reseptejä. Kaikkien raaka-aineiden saanti pohjoiseen oli joskus vaikeaa, mutta sitäkin enemmän oli tarjolla uusia, hyödyntämättömiä aineksia. Varsinkin karjalaisilta laukkukauppiailta löytyi joskus yllättäviäkin tuliaisia. Viimeksi hän osti Sotkamon torilta kilon aitoa kaviaaria.


    Herttuattaren käsitys pappissäädystä oli noussut kohisten hänen tavatessaan syntymäkodissaan käyneen Anders Chydeniuksen. Kristillisen sanoman lisäksi Chydenius lääkitsi kansaa rokotuksilla ja oikeilla elämänohjeilla. Vielä kun saisin hänet innostumaan yrttien kasvatuksesta ja maataloudesta, Herttuatar haaveili.


    * * * * *


    Riisipuuro ja sekahedelmäsoppa olivat menestys. Moni rouva kysyi, että mistä aineksista tuo makea soppa oli tehty. Ruhtinatar kirjoitti rouville ohjeet mukaan. Rouvat pakkautuivat rekiinsä ja vieraat katosivat kellot kilisten kirkkaaseen pakkasyöhön. Monessa talossa syötäisiin tänä jouluna sekahedelmäkiisseliä.

    VII KREIVI JALOSTAA RAUTAA

    Kreivi puhisi innosta. Hänen tilanhoitajansa oli löytänyt taitavan sepän, joka oli virittänyt ahjoonsa höyryllä käyvän palkeen. Seppä oli kyllästynyt laiskoihin oppipoikiin ja rakentanut itselleen täydellisen apulaisen.


    Tämä mies voisi auttaa häntä. Kreivi tarkasteli jälleen tehtaan piirustuksia. Kyllä, tämän pitäisi toimia.


    Kreivin sisar Herttuatar oli kuullut miten täkäläisten järvien pohjassa oli runsaasti ruosteista ja rikkinäistä kiveä, joka tarttui kalastajien lankaverkkoihin. Sitkeä Kreivi oli sukeltanut itse eri puolilla järveä ja todennut maan tihkuvan rautaa.


    Kulta ei Kreiviä kiinnostanut. Kuka tahansa moukka pystyi poimimaan kultakimpaleen purosta ja myymään sen. Sehän on sama kuin tekisi taidetta metsästä keräämistä risuista. Ei, todellista työtä on jalostaa malmia, josta voi rakentaa siltoja tai valaa tykkejä. Hänen käsissään kalastajien riesa muuttuisi kullaksi. Se vasta olisi jotakin.


    * * * * *


    Järven rauta oli köyhää. Piirustusten mukaan rakennettu masuuni toimi hyvin, mutta valmis rauta oli haurasta, heikkoa. Tästä ei tykkejä valettaisi, harmitteli Kreivi.


    Kreivin kokeet olivat tuoneet paikalle kiinnostuneita porvareita Oulusta asti. Miehet kertoivat, että pohjoisempana rautamalmi oli rikkaampaa. He etsivät rahoittajia perustaakseen alueelle ruukin. Tehdas rakennettaisiin joen varteen, ja valmis tavara vietäisiin jokea pitkin satamaan.


    Rahoitusosuuksista, voittoprosenteista ja kuluista väännettiin kättä vielä monta kuukautta. Lopulta Kreivi oli tyytyväinen sopimukseen.


    * * * * *


    Kuin huomaamatta teollistuminen oli alkanut myös Suomen sisämaassa. Toisin oli Kreivin kotimaassa Ranskassa. Aateliset velttoilivat linnoissaan tai kartanoissaan ja maatyöläiset hoitivat heidän maansa. Kenelläkään ei ollut intoa lähteä jalostamaan rautaa tai korvaamaan työläistä väkivahvalla koneella.


    Kreivilläkin oli maata enemmän kuin mitä hän päivän aikana olisi ehtinyt kädellä. Viiniä, viljaa, karjaa. Sitä samaa kuin mitä hänen isoisänsäkin tuotti.


    Ihmisillä oli Kreivin mielestä oikeus parempaan tulevaisuuteen. Ihmisten tulisi katsoa eteenpäin eikä tallata samoja polkuja esi-isiemme perässä lapsuudesta hautaan saakka. Järki ja konevoima olivat tulevaisuuden työkalut. Uskonto ja kiistat joistakin maarajoista sotkevat vain ihmisen ajattelun, uskoi Kreivi.

    VIII PARONI PÄÄSEE HOVIIN

    Katariina II oli juuri niin muhkea ilmestys kuin mitä hänestä levinneet kuvat kertoivat. Laiha nuorukainen peittyi Venäjän keisarinnan tuhtiin halaukseen. Ottaakohan keisarinna kaikki hoviharjoittelijat yhtä suopeasti vastaan, ihmetteli Paroni.


    Syy Katariinan suosioon saattoi piillä Paronin hienoistuneissa piirteissä. Hänen peräänsä huokailivat hovineidotkin. Miten komea mies hänestä kasvaisikaan, kunhan hartiat saisivat leveyttä ja pehmeät posket tumman parran?


    Paronin isä oli pyytänyt Ruotsin kuninkaalta päästä vieraan vallan palvelukseen. Kuningas oli myöntänyt luvan vähän liiankin nopeasti ja maksanut jopa perheen matkarahat omasta pussistaan. Kenraalina jo kahta kuningasta palvellut isä ymmärsi yskän. Tukholmaan ei ollut palaamista.


    * * * * *


    Paronin ura Venäjän hovissa eteni vauhdikkaasti. Vallan tuulista perillä oleva hoviväki kutsui keisarinnan suosikin salaseuroihin. Paroni ohitti nimityksissä virkaiältään vanhemmat kollegansa, mikä aiheutti monissa kateutta ja katkeruutta.


    Isä alkoi kärsiä kosteassa Pietarissa sitkeästä yskäntaudista ja nivelten kolotuksesta. Perhe päätti muuttaa Suomeen sisämaahan. Isän omaisuus riitti hyvin komean talon ostoon ja palvelusväen pitoon. Paroni oli apuna vanhempien asettumisessa aloilleen, mutta palasi takaisin Pietariin jatkamaan uraansa. Keisarinna päästäisi hänet kyllä käymään vanhempiensa luona niin usein kun hän halusi.


    * * * * *


    Paronin menestys ei perustunut ainoastaan hänen kykyihinsä kynttilöiden sammuttamisen jälkeen. Paroni oli mukana Itävallan ja Preussin kanssa käytävissä neuvotteluissa, joissa Puola pilkottiin kolmen suurvallan kesken. Venäjä sai kaiken maan Dneprin ja Väinäjoen itäpuolelta sekä turvasi läntisen selustansa.


    Paroni loi neuvottelujen aikana hyvät suhteet saksalaisiin kuningashuoneisiin. Niistä olisi vielä hyötyä, kunhan kiilan lyönti Ruotsin ja Suomen välille alkaisi.


    Keisarittaren palvelukseen oli saapunut muitakin Ruotsin halveksimia aatelisia. Avosylisen vastaanoton Katariinalta sai myös kenraali Yrjö Mauno Strengtporten. Hän sai tehtävän kaavailla Paronin kanssa uutta valtiosääntöä Suomelle. Paroni tarttui tehtävään mielihyvin.


    * * * * *


    Paronin käynti kotona venyi tavallista pidempään. Syynä ei ollut isän pahentunut yskä vaan eräs nainen. Paroni ei olisi uskonut tapaamansa sellaista naista täällä, keskellä Suomea. Markiisitar oli kertonut olevansa karkotettu Suomeen syyttä suotta. Hän oli esittänyt väitteelleen niin tuhdit perustelut, että Paronin päätä pyörrytti vieläkin. Jos on venäläisten lempi kiihkeää niin palaa se italialaissyntyistenkin liekki roihuten.


    Paroni tiesi, että Markiisitar halusi hänen mukaansa Pietariin. Siihen hänellä ei ollut varaa, ei nyt. Hänelle oli kuiskattu, että seuraava salaneuvoksen virka olisi hänen. Markiisitar olisi liian vaarallinen. Katariina ei esittäisi häntä koskaan tuohon virkaan, jos näkisi tuon naisen.

    IX MARKIISITTAREN VIETTELYT

    Markiisitar oli jo nelikymppinen, mutta hyvin säilynyt. Nainen olisi herättänyt huomiota vaikka Versailles'n vilinässä, mutta astuessaan laivasta Turussa, hän varasti kaikkien miesten (ja naisten) huomion. Markiisittaren iho oli hämmästyttävän vaalea, vastakohtana hänen sädehtivän punaisille huulilleen ja isoille ruskeille silmilleen.


    Moni kauppias olisi luopunut taivasosuudestaan, jos olisi saanut viettää yön Markiisittaren kanssa. Kallis puku vielä korosti naisen suloja, joita Markiisitar taidolla esitteli aukaistessaan laiturilla pitsisen päivänvarjonsa.


    Markiisitar oli kuitenkin matkalla pieneen kaupunkiin nimeltä Kajaani. Hän oli murtanut Ranskassa ja Ruotsissa muutaman sydämen liikaa. Ruotsin valtakunnan itäisissä maakunnissa Markiisittaren uskottiin olevan häiritsemättä valtakunnan politiikkaa.


    Ruotsin kruunun kaapannut Kustaa III oli hallituksen mielestä kiinnittänyt liikaa huomiota ranskalais-ruotsalaiseen Markiisittareen. Kuningas ei viihtynyt enää aviovuoteellaan Markiisittaren käsittelyn jälkeen, joten rakastajatar sai lähteä.


    * * * * *


    Markiisittaren tavarat sopivat kahteen hevoskärryyn. Vähiinpä on omaisuus huvennut, mietti keikkuvissa vaunuissa matkaava Markiisitar. Nuorena neitona pelkästään hänen nukkensa olisivat vieneet vastaavan tilan.


    Milanolaisen neidon lapsuus oli katkennut tylysti isän velkaannuttua kauppahuoneelle. Isä oli sijoittanut omaisuuksia maustekauppaan. Laivat olivat joko uponneet tai upotettu. Velkojensa kuittaamiseksi isä oli joutunut luopumaan kartanostaan ja maistaan. Markiisittaren naima-arvo hovissa oli laskenut yhtä nopeasti kuin kauppahuoneiden ja pankkiireiden suopuus isää kohtaan.


    Nuorena Markiisitar oli haaveillut avioliitosta komean herttuan kanssa. Herttuan perhe vieraili usein isän huvilassa Garda-järven rannalla. Isälle herttua oli ollut alasäätyinen. Isän konkurssin jälkeen Markiisitar oli ollut herttuan isälle alihintainen.


    * * * * *


    Kajaani oli vielä pienempi paikka kuin Markiisitar uskalsi pelätä. Herralle kiitos, että Ruotsin vaikutusvaltainen hovi oli ollut sen verran säädyllinen, että oli järjestänyt Markiisittaren asunnon läheltä muita aatelisia.


    Onni tuntui vihdoinkin hymyilevän Markiisittarelle. Alueelle oli muuttanut myös komean hovimiehen perhe. Ja mitä ihmeellisintä, Markiisitar oli tavannut hovimiehen pikaisesti jo Ruotsissa. Tämän oli pakko olla johdatusta. Paronista tulisi hänen pelastajansa.


    * * * * *


    Markiisitar voi pahoin. Kaikki merkit viittasivat siihen, että hän odotti lasta. Sen täytyy olla Paronin, mietti Markiisitar. Hän tiesi keinot, miten päästä lapsesta eroon, mutta nyt hänen täytyi harkita. Hänen varansa eivät riittäisi loputtomiin, ja yhteinen lapsi hoviuraa tekevän Paronin kanssa voisi olla hänelle riittävä henkivakuutus.


    Lapsi voisi aukaista hänelle tien myös Pietariin ja sen hoviin. Keisarinna Katariinaan hänellä on tuskin mielenkiintoa tutustua, mutta eiköhän sieltä joku jalosukuinen lähisukulainen löydy.


    Markiisitar yökkäsi taas. Ensimmäistä kertaa näillä kulmilla nähtiin, että joku hymyili oksentaessaan.


    * * * * *


    Markiisitar synnytti pojan. Yksin. Häneltä ei tullut maitoa ja poika sai ravinnon imettäjältä. Markiisittaren rintoja pakotti. Paikalliset emännät yrittivät hautoa niitä lämpimillä liinoilla, mutta hän hätisti heidät pois. Paroni parantaisi hänet.


    Markiisitar haudattiin siunatun maan viereen, sillä kukaan ei muistanut hänen käyneen kertaakaan kirkossa. Hänen nimeään ei ollut kirkonkirkoissa, selittivät kylän ihmiset. Poika onneksi pääsi orpokotiin. Siellä hänen oli parempi kuin kotonaan, supisivat kylän ämmät.


    Paroni kävi varmistamassa Markiisittaren haudalla, että nainen on todella kuollut. Salaneuvos oli nähnyt naisen kävelemässä kotinsa lähellä paluunsa jälkeisenä iltana. Paroni teki kolme ristinmerkkiä ja lupasi lahjoittaa kirkon rakennukseen varoja.

    X PRINSSI JA PRINSESSA TULEVAT KYLÄÄN

    Paronin tilalla piti kiirettä. Hänen ystävänsä Itävallasta olivat tulossa vierailulle. Salaneuvos tarkisti vierashuoneiden varustuksen ja illallistarjoilun. Kaikki kunnossa.


    Prinssi ja Prinsessa olivat matkanneet Suomessa jo kolmatta viikkoa. Vaiva oli kuninkaallisten mielestä sen arvoinen. Pellot eivät ehkä tihkuneet maitoa ja hunajaa kuten heidän kotipuolessaan, mutta maan jyhkeä luonto teki sisaruksiin lähtemättömän vaikutuksen. Kotona vuoret katosivat taivaalle, mutta täällä luonto oli käsitettävissä.


    Prinssin ja Prinsessa matka ei ollut pelkkää lomailua. Heidän tehtävänään oli selvittää, suostuisiko Venäjä pilkkomaan Puolan vielä toisen kerran. Paroni sen tietäisi.


    * * * * *


    Paronin kartano ja tarjoilu olivat suurenmoisia. Pitkä matka ja raikas kevätsää olivat herättäneet Prinssissä sudennälän eikä Prinsessakaan aivan salaatinlehden naposteluun tyytynyt.


    Isäntä poltteli piippua vieraiden kanssa kartanon huvimajassa. Auringon lämpö viipyi vielä laaksossa. Järven rannalla kohosi ilmaan haihtuvaisia savutorneja. Kyläläiset lämmittivät rantasaunojaan.


    Omia savurenkaitaan puhalteleva Paroni määritteli suomalaisen saunan paikaksi, jossa tuli ulos likaisempana kuin sinne mennessä. Tottumaton kylpijä töhri itsensä savuisiin hirsiin ja oli pestyään musta kuin Afrikan asukas. Prinssi kuvasi puolestaan turkkilaisten saunaa paikaksi, jossa saattoi viettää vaikka viikon.


    Prinsessa olisi mielellään löhönnyt matkan rasitukset pois lämpimässä kylvyssä, mutta monissa maissa matkanneena hän arvasi joutuvansa ammeen sijasta saunaan. Prinsessa oli oikeassa.


    * * * * *


    Kun Prinsessa oli jo unten mailla, Prinssi ja Paroni piirsivät saunan lauteilla uudelleen Puolan kartan. Itävalta lohkaiskoon palan lounaasta, Preussi pohjoisesta ja Venäjä idästä. Miehet löivät sopimuksen päälle tuhdisti vettä kiukaalle, irvistivät ja juoksivat kylmään järveen. Prinssin ja Paronin elämöinti herätti ranta-aitassa nukkuneen rengin. Renki tuhahti miesten ilolle ja käänsi kylkeä.

    XI TSAARI TAIVAAN PORTAILLA

    Eläköön, eläköön, huusi yhteen ääneen koko Kajaanin 300-henkinen väki. Huudot hukkuivat Oulujärveltä puhaltavaan tuuleen. Paroni seurasi huvittuneena innokasta kansaa. Vain vuosikymmen sitten nyt juhlittu hallitsija olisi otettu tässäkin kaupungissa vastaan musketinkuulin.


    Kaksi merivenettä laski Kajaaninjokeen rakennettuun laituriin. Ensimmäisessä veneessä seisoi Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsija, tsaari Aleksanteri. Kajaanin pormestari riensi ojentamaan kättään arvovieraalle. Aleksanteri tervehti miestä hajamielisesti ja tiirasi väkijoukkoon. Paroni arvasi yskän ja astui esiin toivottaen tsaarin tervetulleeksi entisille rajamaille.


    Venäjän tsaarin vierailua oli valmisteltu pitkään ja hartaasti. Teitä oli kunnostettu, hevosia varattu, ruokaa hamstrattu.


    Yksi satulakin oli toimitettu Kajaaniin tsaarin hevosta varten. Tsaarin vierailu oli ollut suuri menestys, ja sellaisena se sai myös näyttäytyä hovin palkkaamien piirtäjien ja kirjoittajien tuotoksissa.


    Mutta laiturilla tsaarin hymy oli väsynyt. Aleksanteri kuiskasi Paronille, ettei ikimaailmassa enää antautuisi tuon myrskyisän Kainuun meren riepoteltavaksi. Matka saisi jatkua sisämaita pitkin. Paroni seurasi saattuetta kaupungin kaduille. Aleksanteri viittoi Kajaanin linnan raunioihin päin ja kyseli missä se toinen Kainuun linna sijaitsee ja onko se vielä ehjänä. Paroni lupasi, että tsaarin seurue saa tutustua linnaan vielä saman illan aikana.


    Tsaarin vierailu Kajaanissa kesti vain pari tuntia. Lyhyt visiitti oli pettymys kaupungin pormestarille. Paroni ohjasi hevosille siirtyneen seurueen kohti Vuokatin jyhkeää vaaraa.


    * * * * *


    Aleksanteri ratsasti ryhdikkäänä hevosen selässä ja haisteli raikasta metsäilmaa. Näistä erämaista hänen esi-isänsä olivat kisanneet Ruotsin kanssa vuosisadat. Tsaari ymmärsi hyvin miksi, sillä tällaisista maisemista kannatti jo vähän miekkoja kolistellakin.


    Vuokatissa tsaari teki reippaan kävelylenkin Vuokatin linnan jäännösten äärelle. Seurue kiersi Paronin pojan johdolla myös Vuokatinvaaran rinnettä. Tsaari kiinnitti huomiota vaaran luoliin ja tiedusteli, että asuiko vaaralla munkkeja tai muita pyhiä miehiä.


    Illallista hän nautti jo lähes 70-vuotiaan Paronin perheen seurassa. Jo Katariina Suurta palvellut salaneuvos nautti suurta arvostusta Venäjän hovissa, tiesi tsaari. Miehet keskustelivat Euroopan tulevaisuudesta. Vieläkö Ranska uhkaisi Venäjää ja ymmärtäisikö Ruotsi mitättömän paikkansa Itämeren rannalla? Mainio ilta hyvitti kurjan laivamatkan muiston.


    Elokuinen ilta hämärtyi ja tähdet täyttivät tumman taivaan. Vuoteessaan tsaari mietti miten lähellä taivasta täällä eletään. Tsaari päätti vielä joskus ottaa asiasta selvää.

    VUOSIKRONIKKA

  • 1686 Marsalkka syntyy Preussissa
  • 1701 Amiraali syntyy Suomessa
  • 1712 Marsalkka astuu everstinä Venäjän tsaarin palvelukseen
  • 1716 Marsalkka osallistuu Kajaanin linnan piiritykseen, rakastuu paikalliseen porvaristyttöön. Ritari syntyy Suomessa
  • 1720 Ranskan kuninkaaksi nousee 5-vuotias Ludwig XV
  • 1722 Lady syntyy Ranskassa
  • 1723 Kreivi syntyy Ranskassa
  • 1725 Herttuatar syntyy Ranskassa
  • 1729 Papin poika Anders Chydenius syntyy Sotkamossa. Hänestä tulee Suomen johtava talousajattelija.
  • 1731 Ritari karkaa merelle
  • 1737 Ritarista tulee merirosvo
  • 1736 Ruhtinatar syntyy Ranskassa
  • 1739 Lady joutuu luostariin
  • 1740 Fredrik II Suuresta tulee Preussin hallitsija. Itävallan perimyssota alkaa.
  • 1741 Ritari saa armahduksen ja siirtyy kapteeniksi laivastoon
  • 1741 Amiraali haavoittuu Suomenlahdella meritaistelussa. Hattujen sota päättyy sotilaalliseen katastrofiin.
  • 1742 Venäjän keisarinnan Elisabet antaa manifestin, jossa lupaa Suomelle itsenäisyyden.
  • 1744 Lady muuttaa Suomeen
  • 1746 Markiisitar syntyy Italiassa
  • 1752 Paroni syntyy Ruotsissa
  • 1762 Katariina II nousee Venäjän johtoon
  • 1767 Paroni muuttaa Suomeen ja pääsee Venäjän hoviin
  • 1768 Herttuatar perustaa Sotkamoon orpokodin
  • 1769 Kreivi rakentaa raudanjalostamoa Oulujärven rannalle
  • 1771 Kustaa III kaappaa vallan Ruotsissa. Markiisitar viettelee kuninkaan
  • 1772 Markiisitar karkotetaan Kajaaniin
  • 1775 Markiisittaren ja Paronin poika syntyy
  • 1776 Markiisitar kuolee. Paronin kohoaa salaneuvokseksi
  • 1784 Prinssi ja Prinsessa vierailevat Paronin luona
  • 1789 Kustaan Sota alkaa. Paroni juonittelee Suomea irti Ruotsista.
  • 1809 Suomesta tulee Venäjän suuriruhtinaskunta.
  • Ota yhteyttä

    Soita tai jätä viesti.